Siirry pääsisältöön

Näitä kirjailijoita odotan eniten Helsinki Littiin - yhteenveto teoksista


Kuvassa kirjat, jotka löytyy omasta kirjahyllystä

En missään vaiheessa suunnitellut, että lukisin kaikkien Helsinki Lit -tapahtumaan tulevien kirjailijoiden uusimmat teokset, mutta jossakin vaiheessa kevättä huomasin, että suurin osa niistä oli tullut luetuksi, joten päätin lukea loputkin. Poikkeuksena on Cristóvão Tezzan romaani Professori, josta juuri tänään sain tiedon, että se odottaa minua kirjastossa, mutta en valitettavasti ehdi sitä enää ennen perjantaina alkavaa Littiä lukemaan.

Moni näistä kirjoista olisi varmasti jäänyt lukematta tai ainakin olisin lukenut ne vasta myöhemmin, elleivät niiden tekijät olisi tulossa vieraiksi Littiin. Minun kohdallani Littin ohjelmisto on toiminut, pakko myöntää, erinomaisena houkuttimena lukea nämä teokset.

Tänä vuonna Littissä nimittäin on kovempi kattaus kuin kertaakaan aiemmin ja on tosi vaikea sanoa, ketä kirjailijoista haluaisin erityisesti nostaa esiin. Pitkällisen pohdiskelun jälkeen ja yhden kirjailijan osalta kolikkoa heittämällä olen päätynyt seuraaviin kolmeen:

Johannes Anyuru - koska hänen romaaninsa on aivan mieletön. Sitä lukiessa jouduin välillä lopettamaan lukemisen kesken, jotta saatoin rauhassa toistella "voi taivas miten hyvä kirja"

Ayòbámi Adébáyò - koska afrikkalainen kirjallisuus on yksi erityisistä kiinnostuksen kohteistani ja Adébáyò kuvaa taidokkaasti naisen asemaa nigerialaisten perinteiden ja modernin elämäntavan risteyskohdassa

Domenico Starnone - koska Solmut oli minulle pitkälti täydellinen teos ja taidan olla vähän rakastunut Starnonen kerrontaan, sillä parhaillaan minulla on kesken hänen romaaninsa Trick, jossa siinäkin on paljon kerroksia sanojen takana

Ketä Helsinki Lit -vieraista sinä odotat eniten?



Tässä kirjat siinä järjestyksessä kuin niiden kirjoittajat esiintyvät Littissä.

Johannes Ayuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin (S&S) (klik)

Samanta Schweblin: Houreuni (Like) (klik)

Ilmar Taska: Pobeda (Wsoy) (klik)

Golnaz Hashemzadeh Bonde: Olimme kerran (Otava) (klik)

Morten Strøksnes: Merikirja (Gummerus) (klik)

Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois (Atena) (klik)

Naja Marie Aidt: Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin. Carlin kirja (S&S) (klik)

Domenico Starnone: Solmut (Wsoy) (klik)

Kim Leine: Kuilu (Tammi) (klik)

Ebba Witt-Bratström: Vuosisadan rakkaussota (Into) (klik)


Nähdään Helsinki Littissä perjantaina ja lauantaina!



Kommentit

  1. Mukavaa Lit-tapahtumaa sinulle ja muille. Varmasti on hyvä tapahtuma. Hyviä kirjailijahaastatteluja, itselleni olisi Ayòbámi Adébáyò mieluisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi Anneli myös Areenasta näkyy haastattelut. Helsinki Lit on minusta kyllä ihan paras kirjallisuustapahtuma, kun siellä saa kaikessa rauhassa mukavassa penkissä kuunnella kirjailijoita. Toivottavasti jonain kertana pääset paikan päälle!

      Poista
  2. Pääsen paikalle vain lauantaina, ja odotan aidtin ja starnonen näkemistä, viimeksi mainitun kirjan olen aloittanut. Carlin kirja taas vaikuttaa potentiaalisesti hyvältä, sivumennenissä siitä puhuttiin ja herätti kiinnostuksen. Toisaalta Adebayoa jututtaa Laura Lindstedt, jonka ajatuksista olen huomannut pitäväni vaikka yhtään kokonaista kirjaa en olekaan häneltä lukenut.

    Aiemmin en ole käynyt Litissä, kirjamessuilla käväisin kerran joskus kauan sitten ja ne kekkerit oli vähän pettymys, mutta lit vaikuttaa siltä että enemmän keskustelua ja vähemmän markkinahumua ...toivottavasti :) Kaikki viime vuoden taltioinnit yle areenasta on melkein tullut katsottua, erityisesti Jari Tervon ja Gareth Greenwellin keskustelu jäi mieleen ja se itse asiassa saikin minut päättämään että tänä vuonna haluan tonne mennä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En yleensä lue ns. surukirjoja, mutta Aidtin romaanista kiinnostuin, kun kuulin sen fragmentaarisuudesta. Kirja olikin tosi hieno - ihan parhaista vaikeasta aiheesta lukemiani kuvauksia. Staroneen taas olen tykästynyt niin, että on jo seuraava kirja häneltä tosiaan menossa. Odotan jännityksellä.

      Tosiaan keskustelukumppaneissa on heissäkin monta kovaa ja kiinnostavaa nimeä, joten tulee varmasti ihan huippu tapahtuma. Kiva kuulla, että olet tulossa paikalle. Hyvää Lit-lauantaita!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip